Kun lännessä kylmän sodan päättyessä juhlittiin ”historian päättymistä” länsimaiseen liberalismiin, Suomessa alkoi tilinteko puolueettomuuteen. Prosessi kesti yli 30 vuotta vain päätyäkseen euroatlanttisen liberalismin tragediaan. [Tämä on toinen osa ”Suomen tila 2025” blogisarjastani.]

Uudessa blogisarjassa teen välikatsauksen nykyisyyteen, joka on jo toteutunutta ja toteutumassa olevaa tulevaisuutta. Jokaisen osan lopuksi sanon muutaman sanan tulevaisuudesta myös hieman laajemmassa katsannossa. Aloitan taloudesta ja talouspolitiikasta. Seuraavat blogit käsittelevät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, EU-politiikkaa ja globaalipolitiikkaa.

Pekka Toverin Iltalehti-kommentti haastatteluuni on valitettava esimerkki siitä, kuinka helposti pyrkimys kriittiseen analyysiin voidaan tulkita väärin. En ole Venäjän toimien puolustaja, vaan pyrin ymmärtämään, miten nykyinen konflikti on syntynyt ja miten sen edelleen eskaloitumista voitaisiin ehkäistä. Tällainen lähestymistapa ei ole puolueellisuutta, vaan osa kriittisen yhteiskunta-analyysin ja rauhantutkimuksen perinnettä.

Ukrainan sodan jatkuessa ilmapiiri Euroopassa on edelleen kiristynyt. Rajaloukkaukset tai niitä koskevat syytökset ovat nykyään melkein jokapäiväisiä. Tässä suhteessa tilanne on yhtä vaarallinen kuin kylmän sodan kriisien aikana. Tilanne oli pahempi vain Kuuban ohjuskriisin aikana.